Kimmo Saarikko "Whoever controls the media, controls the mind" Jim Morrison

Euro tuhosi Suomen talouden

Jaakko Kianderin erinomainen ja mitä ajankohtaisin artikkeli "Suomen ja Ruotsin taloudet kuin identtiset kaksoset" kertoo, miten Suomen ja Ruotsin taloudet olivat 1990-luvun laman jälkeen vahvassa nousussa ja kulkivat käsi kädessä.

Kianderin taloushistoriallinen ja terävän analyyttinen tarkastelu koskee aikaa ennen vuoden 2007 finanssikriisiä, jonka jäljiltä Suomen talous lähti laskuun. Ruotsi selvisi kriisistä kruunun nopea heikkenemisen ansiosta ja maan talous palasi kasvu-uralle.  Suomessa euro ei joustanut ja alamäkeä mennään hatusta kiinni pitäen jo seitsemättä vuotta.

Ruotsin talous kasvaa tuoreimman tilaston mukaan 2,6 prosentin vauhtia. Suomessa on käynnissä sisäinen devalvaatio ja elintason lasku.

Suomen ja Ruotsin taloudet kuin identtiset kaksoset

Jaakko Kiander (2004)

Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä hyvin menestyviä ja dynaamisia talouksia, jotka sijoittuvat hyvin kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Naapurimaiden taloudet ovat muuttuneet hyvin samankaltaisiksi ja ne ovat hyvin pitkälle integroituneet keskenään. Runsas vuosikymmen sitten tilanne oli kuitenkin toinen.

1990-LUVUN ALUSSA Suomi ja Ruotsi olivat molemmat vakavan taloudellisen kriisin kourissa. Korot olivat korkeat, työttömyys kasvussa ja julkinen talous pahasti epätasapainossa. Suomen ja Ruotsin 1990-luvun alussa kokema lama oli läntisen Euroopan syvin. Tilanne oli vakavampi Suomessa, missä oli monin tavoin kovempaa kuin Ruotsissa: Suomessa oli suurempi kriisitietoisuus, kriisi oli lähes kaikilla mittareilla mitaten vakavampi ja myös kriisistä ulospääsyä etsinyt talouspolitiikka oli rajumpaa. Naapurissa harjoitettu pehmeämpi politiikka herätti Suomessa arveluja siitä, että Ruotsi ajautuu ennen pitkää kestämättömään tilanteeseen.

Koska Ruotsia on jo pitkään pidetty maailmalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion tunnetuimpana esimerkkinä, herätti Ruotsin kriisi laajaa huomiota. Monet ruotsalaisen yhteiskuntamallin kriitikot katsoivat 1990-luvun kriisin osoittavan jo aiemmin esitetyn järjestelmäkritiikin oikeutetuksi; Ruotsin pitkälle viedyn hyvinvointivaltion arveltiin tulleen tiensä päähän. Osoituksena tästä voitiin pitää sitä, että Ruotsin taloudellinen kasvu oli ollut useita teollisuusmaita hitaampaa jo 1970-luvun alusta lähtien ja että tämän vuoksi Ruotsin suhteellinen asema maailman rikkaimpien maiden joukossa oli selvästi heikentynyt. Lisäksi todisteeksi hyvinvointivaltion kriisistä kelpasivat ajankohtaiset ongelmat eli lama, pankkikriisi, työttömyyden nousu, julkisen sektorin suurvaje ja nopeasti kasvava valtionvelka. Näiden seikkojen katsottiin sekä ruotsalaisessa että myös suomalaisessa keskustelussa osoittavan, että perinteinen täystyöllisyyden tavoittelu oli käynyt mahdottomaksi ja että hyvinvointivaltion taloudellinen pohja oli lopullisesti pettänyt.

Kriisin jälkeen voimakas kasvu

Suomen ja Ruotsin taloudet alkoivat kuitenkin toipua kriisistä ennen kuin jo tuhoon tuomittuja hyvinvointivaltioita ehdittiin purkamaan. Kriisiä seurasi voimakas nousukausi. Talouden kasvu oli aluksi nopeampaa Suomessa. Osin tämä johtui siitä, että Suomen Pankki alensi korkotasoa vuoden 1992 pakkodevalvaatioiden jälkeen ripeämmin kuin Ruotsin Riksbanken. Pian kasvuerot kuitenkin tasoittuivat.

Molempien maiden kokonaistuotanto on kehittynyt hämmästyttävän samansuuntaisesti. Sekä ennen lamaa että nyt, kymmenen vuotta laman jälkeen, Suomen asukasta kohden laskettu kokonaistuotanto on hyvin lähellä Ruotsin tasoa. Lamavuosien aikana Suomen bkt oli sen sijaan selvästi Ruotsia alemmalla tasolla.

Suomen Ruotsia nopeamman kasvuvauhdin vuosina 1994-98 katsottiin aluksi osoittavan, että Suomessa oli tehty oikeampia talouspoliittisia ratkaisuja. Nykyhetken pidemmästä aikaperspektiivistä katsottuna lopputuloksen samanlaisuus asettaa tämän näkemyksen kuitenkin kyseenalaiseksi. Toteutuneen talouskasvun perusteella voi arvioida molempien maiden onnistuneen yhtä hyvin.

Myös työllisyyden kehitys on ollut molemmissa maissa samansuuntaista. Erot liittyvät siihen, että työttömyyden taso on ollut Ruotsissa aina selvästi Suomea ja myös muiden teollisuusmaiden keskiarvoa alhaisempi. Suomessa työttömyys alkoi laman jälkeen alentua nopeammin kuin Ruotsissa, missä käänne parempaan tapahtui vasta vuonna 1998. Vuosina 1998-2001 työttömyys aleni Ruotsissa nopeammin kuin Suomessa. Viime vuosien lievän taloustaantuman aikana maiden välinen työttömyysasteiden ero on hieman kaventunut Suomen eduksi. Molempien maiden on kuitenkin edelleen alennettava työttömyyttä ennen kuin päästään takaisin 1980-luvun lopulla valinneeseen työllisyystilanteeseen.

Bruttokansantuotteen volyymi 1988-2004

kuva

Julkisen talouden rahoitustasapaino 1988-2004

kuva

Työttömyysaste 1988-2004

kuva

Työttömyyden ohella toinen vakava huolenaihe 1990-luvun lamavuosina oli julkinen talous. Sekä Suomessa että Ruotsissa aiemmin vahvasti ylijäämäinen julkinen talous kääntyi muutamassa vuodessa erittäin alijäämäiseksi, mikä herätti epäilyn siitä, että hyvinvointivaltion suuria menoja ei enää kovin kauaa kyettäisi rahoittamaan. Suomessa tilannetta arvioitiin vielä pessimistisemmin kuin Ruotsissa vaikka sekä alijäämä että velka olivat Ruotsissa suuremmat. Synkeät vararikkotunnelmat haihtuivat molemmissa maissa kuitenkin vähitellen kun julkinen talous tasapainottui nopeammin kuin kukaan uskalsi uskoa. Lamaa edeltänyt ylijäämäisyyden taso saavutettiin kummassakin maassa vuonna 2000.

Julkisen talouden osalta Suomi ja Ruotsi saavuttivat samanlaisia tuloksia erilaisin keinoin. Yksi ero liittyy toimien ajoitukseen. Suomessa reagoitiin alijäämän kasvuun nopeammin ja julkisen sektorin säästötoimet aloitettiin jo vuonna 1992. Ruotsissa taas meni useampi vuosi ennen kuin tasapainottavia toimia alettiin käynnistää. Erilainen ajoitus näkyy siinä, että Ruotsissa julkisen talouden alijäämä oli selvästi Suomea suurempi vuosina 1992-1995. Tasapainottamisen keinot olivat myös Ruotsissa erilaiset. Suomessa leikattiin julkisia menoja, Ruotsissa taas kiristettiin verotusta. Lopputulos on kuitenkin hyvin samanlainen. Tämä johtuu siitä, että Suomessa julkisia menoja alettiin vuosien 1992-1996 leikkausvaiheen jälkeen kasvattaa uudelleen, joten pysyvää menotason alenemista ei tapahtunut.

Verotusta kiristettiin myös Suomessa, mutta tämä tapahtui jo vuosina 1992-1994 eli aiemmin kuin Ruotsissa. Myöhemmin on molemmissa maissa taas jonkin verran kevennetty verotusta, joten lama ei aiheuttanut tältäkään osin kovin pitkäaikaisia muutoksia.

Finanssipolitiikan erilaisesta ajoituksesta huolimatta politiikan lopputulokset ovat tältäkin osin molemmissa maissa hyvin samanlaisia: 2000-luvun alussa Suomen ja Ruotsin julkiset taloudet ovat rahoitustasapainolla ja velalla mitattuna selvästi vahvemmat kuin useimmissa muissa maissa.

Viennin volyymi 1988-2004

kuva

Työn tuottavuus yrityssektorissa 1986-2004

kuva

Kulutuksen (yksityinen ja julkinen) volyymi 1989-2004

kuva

Vienti ja teollisuustuotanto kasvun veturina

Talouden nopean kasvun perustana molemmissa maissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut viennin ja teollisuustuotannon vahva kehitys. Tätä kasvuvaihetta edelsi huonon kilpailukyvyn aiheuttama heikko vientikehitys 1980-luvun lopulla. Viennin kasvu käynnistyi, kun 1990-luvun alun suuret devalvaatiot paransivat molemmissa maissa voimakkaasti kilpailukykyä. Suomi oli tässä suhteessa hieman Ruotsia menestyksekkäämpi. Suomen Ruotsia parempi vientikehitys antaa myös aiheen ihmetellä, miksi kokonaistuotanto ja työllisyys eivät kuitenkaan kehittyneet Suomessa paremmin kuin Ruotsissa. Syynä tähän eivät selvästikään olleet ulkoiset tekijät.

Myös työn tuottavuus on kehittynyt Suomessa ja Ruotsissa lähes identtisesti. Molemmissa maissa yritykset kävivät 1990-luvulla läpi voimakkaan rationalisointiprosessin ja rakennemuutoksen, minkä seurauksena tuottavuuden kasvu oli nopeaa. Suomen osalta kysymys oli pitkäaikaisen kehityslinjan jatkumisesta, mutta Ruotsissa tapahtui selvä kiihtyminen tuottavuuden kasvuvauhdissa, joka oli 1980-luvulla ollut suhteellisen hidas.

Rakennemuutos johti monien tehottomien yksiköiden sulkemiseen ja teollisten työpaikkojen vähenemiseen. Samaan aikaan uutta teknologiaa hyödyntävät alat, varsinkin elektroniikkateollisuus ja muut ICT-alat kasvoivat voimakkaasti. Rakennemuutokseen liittyi myös yritysjärjestelyjä, joissa perinteiset omistussuhteet muuttuivat. Ulkomaalaisomistus kasvoi molemmissa maissa, ja monia perinteisiä kansallisen teollisuuden kruununjalokiviä siirtyi ulkomaiseen omistukseen. Ruotsissa tällaisia yrityksiä ovat muun muassa Astra-Zeneca, Saab, Volvo, Avesta-Sheffield ja Sony-Ericsson. Lisäksi Suomen ja Ruotsin talouksien integroituminen eteni nopeasti ja syntyi uusia suomalais-ruotsalaisia yrityskokonaisuuksia. Tällaisia ovat TeliaSonera, Nordea, TietoEnator, StoraEnso ja Patria-Hägglunds.

Suomen tulotaso on historiallisesti ollut aina selvästi alhaisempi kuin Ruotsin. 1900-luvun aikana Suomi kuitenkin kuroi kiinni Ruotsin mittavaa etumatkaa. Ensimmäisen kerran Suomi saavutti Ruotsin henkeä kohti lasketun bkt:n tason juuri laman kynnyksellä vuonna 1989. Sen jälkeen ankara lama suisti Suomen taas selvästi Ruotsin alapuolelle. Suomi saavutti uudelleen Ruotsin tason vuonna 2000, mutta Ruotsin ohitse Suomi ei ole kyennyt menemään. Tuotannon tason saavuttaminen ei kuitenkaan ole vielä johtanut ruotsalaisen elintason saavuttamiseen. Henkeä kohti laskettu tavaroiden ja palvelujen kulutus on edelleen Suomessa Ruotsia pienempi.

Tämä johtuu siitä, että Suomessa kulutukseen käytetty osuus kokonaistuotannosta on perinteisesti ollut pienempi kuin Ruotsissa. Ero syntyy lähinnä Ruotsin suuremman julkisen kulutuksen vuoksi - yksityinen kulutus asukasta kohden on molemmissa maissa suurin piirtein samantasoinen. Tässä suhteessa tilanne on nyt sama kuin ennen lamavuosia. Lamavuosien aikana taas kulutuksen määrä romahti Suomessa ja ero Ruotsiin kasvoi, koska Ruotsissa kulutuksen supistuminen onnistuttiin välttämään. Tämä muutos oli onneksi kuitenkin vain väliaikainen.

Yhteiskuntapolitiikassa painotuseroja

Suomen ja Ruotsin tekemät taloudelliset ja poliittiset ratkaisut ovat suurelta osin samanlaisia. Maiden lainsäädäntö ja yhteiskuntajärjestelmä hyvinvointivaltioineen muistuttavat toisiaan. Molemmat maat liittyivät myös samanaikaisesti EU:n jäseniksi vuoden 1995 alussa. Aiemmin myös raha- ja valuuttakurssipolitiikka oli samanlaista. Tässä suhteessa tiet erosivat vuonna 1998, kun Suomi päätti liittyä EMU:n ja ottaa käyttöön euron. Ruotsi jäi taas eurojärjestelmän ulkopuolelle.

Ruotsissa on perinteisesti harjoitettu vasemmistolaisempaa yhteiskuntapolitiikkaa kuin Suomessa. Osoituksia tästä ovat suurempi julkinen sektori, parempi sosiaaliturva ja korkeammat verot. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat hallitsevia käsitteitä ruotsalaisessa keskustelussa. Suomessa taas puhutaan enemmänkin pessimistiseen sävyyn ulkoisiin pakkoihin sopeutumisesta ja odotellaan käännettä huonompaan. Ruotsalainen pehmeys näkyi myös talouskriisin aikaisessa talouspolitiikassa, jossa julkisen talouden annettiin mennä huonompaan jamaan kuin Suomessa samalla kun kansalaisia pyrittiin suojelemaan kriisin vaikutuksilta.

Toisaalta Ruotsissa on myös kyky tehdä yllättävän nopeasti yllättävän pragmaattisia ja epäideologisia ratkaisuja silloin kun oma etu sitä vaatii. Ruotsissa on ennakkoluulottomasti tuettu elinkeinoelämää ja ruotsalaisyritysten intressejä. Esimerkkejä tästä ovat yritysverotus ja uusi suunnitelma perintöveron poistamisesta. Ruotsi onkin massiivisesta hyvinvointivaltiostaan huolimatta onnistunut pysymään myös hyvänä ja innovatiivisena yritysympäristönä.
____________________________________________________________

Tänä päivänä Suomen Pankki, Aalto yliopiston europrofessori Korkman, Etlan Vihriälä ym. eurouskovaiset selittävät Ruotsin menestystä Neuvostoliitosta otetulla retoriikalla. Neuvostoliitossakin kerrottiin jatkuvasti satoennätyksistä ja silti Moskovan kaupoissa ei ollut leipää. Kommunistisen puolueen eliitti pelotteli kansaa länsimaiden kapitalistisilla kauheuksilla.

Samalla tavalla Suomessa sepitellään, että Ruotsin talous on aivan oma lukunsa, ja sitä ei voi verrata Suomeen. Kaikki mitä mieleen tulee kelpaa selitykseksi paitsi oma valuutta ja rahapolitiikka.

Eurosta luopumisen pelotteena on, että se tulisi järkyttävän kalliiksi ja tuho olisi valtava. Tätä ei eritellä tai perustella mitenkään, eikä siitä ole esittää ensimmäistäkään faktaa.

Suomen ja Ruotsin taloudet ovat entistä vahvemmin integroituneet. Olemme lähes samaa työmarkkinaa. Lainsäädäntömme pohja on sama. Väestömme ovat sekoittuneet ja kulttuurit ovat samanlaiset ym.

Paras todistus yhteisen optimaalisen valuutta-alueen olemassaolosta on Tornio/Haaparanta kaksoiskaupunki.

Suomessa ei enää ole taloudellista ja rahapoliittista osaamista. Senkin takia markkaan paluun sijaan parempi vaihtoehto olisi yhteisvaluutta Ruotsin kanssa. 

Kiander kirjoittaa, että "Ruotsissa on myös kyky tehdä yllättävän nopeasti yllättävän pragmaattisia ja epäideologisia ratkaisuja silloin kun oma etu sitä vaatii". Ruotsissa talouden tuhoa ei varmasti olisi toimettomina katseltu kuten Suomessa, vaan euro olisi lentänyt saman tien roskakoriin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Jukka Laine

Ruotsi pärjäisi eurossakin. Suomi ei pärjäisi rahaliitossa Ruotsin kanssa. Tämä maa on täynnä muutoshaluttomia ja näköalattomia ihmisiä.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Suomi todella tarvitsee muutosvalmiutta ja näkemyksellisyyttä - rohkeutta ja johtajuutta.

Ruotsalainen talouselämä on niin vahvasti sidoksissa Suomeen ja läsnä Suomessa, että Ruotsilla on mitä suurin intressi, että Suomella ja Suomen taloudella menisi hyvin.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Euro tuhosi Suomen talouden"

Eipä ole vasta-argumenttia, totta on otsikkosi. Jokainen normijärkinen on tämän asian tajunnut. Poliitikot ei.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Mietin tuossa 90-luvun pankkikriisin jälkihoitoitoa molemmissa maissa, Suomi maksoi pankkien ja isoimpien sijoittajien tappiot ja pankit myytiin sen jälkeen kahvirahalla Ruotsiin ja pankista tuli Nordea. Tässä meni paljon suomalaista omistusta ja teollisuutta Ruotsalaisille. Velallisten velat (12 mrd) myytiin 5% nimellisarvosta norjalaiselle Aktiv-Hansalle.

Ruotsi otti pankit haltuunsa ja myi ne voitolla eteenpäin, konkurssit jäivät vähäisiksi ja teollisuus pysyi paremmin omissa käsissä. Tästä laman jälkipyykistä ei olla juuri julkisuudessa kirjoitettu, mutta käsittääkseni Ruotsi teki järkeväsi siinä missä Suomi teki kaikki virheet mitä oli tehtävissä.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Terävä havainto ja hyvin kerrottu Jarmo.

Suomen osaamattomuuden ovat osoittaneet viime vuosien kurjistavat budjetitkin, jotka ovat vain laajentaneet ja syventäneet taantumaa.

Euro on lamauttanut teollisuuden ja siihen päälle valtion talouspolitiikka on aiheuttanut kysyntälaman. Jopa ruokakaupan myynti on laskenut.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Kruunu ei sovellu Suomelle. Toki se soveltuu paremmin kuin euro. Se rahapolitiikka, jota Ruotsi on viimeaikoina harjoittanut, on hyvä indikaattori. Ruotsille vahingot ovat olleet pienet, Suomelle ne olisivat hirmuisia.

Pitää tunnustaa tilanne sellaisena kuin se on. Kruunu olisi meille 2008-tyylisen kriisin tullessa liian joustamaton. Markka sidottuna nimellisen BKT:n trendiin olisi lähes optimaalinen.

Pitäisi olla rohkeutta myöntää, ettei meillä ole edellytyksiä elää vakaassa valuutassa, taloutemme rakenne ei yksinkertaisesti sovellu sellaiseen.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Luen ensin, ja peukutan ja kommentoin vasta sitten (jos syytä). Alustavasti kiitos pitkästä tekstistä aiheesta, joka minua kiinnostaa.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Kiitokset Juhani - Kianderin teksti on melko pitkä, mutta se on sujuvaa ja mielenkiintoista luettavaa. En tohtinut sitä lyhennellä, jottei kokonaiskuva kärsisi.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Suomessa maakuntien pärjääminen ilman massiivisia tulonsiirtoja, varsinkin nuppiluvulla ajateltuna on oma valuutta sula mahdottomuus.Pikemminkin se lykkää tulevaisuuteen ja turhaan välttämttömiä rakenneuudistuksia.

Toisaalta oma rahapolitiikka mahdollistaa eväät paljon parempaan mutta myös paljon huonompaan lopputulokseen. Joka tapauksessa omassa valuutassa sen ihanuuden maksumiehet löytyvät suomalaisista osan ollessa saamapuolella. Fiksummat ja ne joille se on taloudellisesti mahdollista siirtävät varantonsa pois Suomesta. Oma valuutta on varainsiirtoa köyhiltä rikkaille.

Jo pieni 5% devalvoituminen kurittaa työssäkäyviä, eläkeläisiä ja velallisia siihen malliin että päättäjien on syytä paeta maasta. Ulkomaiset investoinnit sanoo lakkoaaltojen myötä vamanos.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Tomi Ketola!

Miksi kirjoittelet musta-tuntuu-juttuja?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta!

Suomen 1990-luvun lama tehtiin tarkoitushakuisella väärällä raha- ja talouspolitiikalla.

Laman jälkihoito tehtiin laittomilla keinoilla pelastamalla pankit ajamalla yrittäjät konkursseihin.
Konkursseihin saatetut eivät saaneet nähdä saamistodisteita eli eivät saaneet tietää velan todellista määrää.
Perusteeton perintä jatkuu yhä edelleen. Todistusaineisto velan oikeasta määrästä on hävitetty. Velkakirjat myytiin Aktiv Hansalle.

Suomen laittomuuden taustalla on ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitettu EMU-ehto eli Suomea ja Itävaltaa koskenut mukautusmääräys, josta seurasi pankkien pelastaminen eri tavalla kuin Ruotsissa.
Laittomat keinot otettiin käyttöön, koska pankkien pelastamisen dead-line oli 1.1.1995.

Ruotsissa ei ollut kiire pankkien pelastamisessa, siksi Ruotsissa yrittäjiä autettiin lainavelvoitteiden suorittamisessa.

Lue etusivu http://jormajaakkola.fi

Tässä kerroin syitä siihen, miksi lama tehtiin
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176289-...

Kaikki tämä tehtiin vain siksi, että ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Koivisto halusi Suomen kepulikonstein ja valtiopetoksilla (useita) EU:hun ja euroon.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Ruotsi ei lähtenyt euroon. Asiasta tehtiin huolelliset tutkimukset ja järjestettiin kansanäänestys, jonka tulos oli kielteinen. Optimaalisen valuutta-alueen kehittäjä Robert Mundellille myönnettiin talouden Nobel-palkinto.

Ja jos Ruotsi olisikin ottanut euron käyttöön, niin viimeistään finanssikriisin jälkeen he olisivat eronneet siitä. Näin he olisivat välttyneet kriisimaiden tukemisilta ja saaneet finanssikriisin lamauttaman taloutensa nopeasti jaloilleen.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Ruotsi halusi jättäytyä euron ulkopuolelle jo 31.1.1993.

Tuolloin Brysseliin matkustaneet suomalaiset paheksuivat, että Ruotsi otti jäsenyyden avauskeskusteluun yhden vuorokauden varaslähdön.
Asiasta kertoo Antti Kuosmanen tuhotussa kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi".

Avauslausunnot pidettiin 1.2.1993.

Suomen avauslausunto oli etukäteen käsittelyssä iltakoulussa ja EY-ministeriryhmän kokouksessa. Asiakirjoihin kirjattiin, että Salolainen vastaa avauslausunnosta. Siis siitä, että Suomi haluaa olla EMU:n III vaiheen (euron) ensimmäisessä aallossa.

Ruotsi oli siis jo edellisenä päivänä ilmoittanut, ettei halua sanoa, että on mukana EMU:n ensiaallossa.

Muuten, esitän tutkimusteni ulkopuolelta kysymyksen:
- Milloin Ruotsin EMU-kansanäänestys olikaan?

Ruotsi ei olisi päässytkään euron ensimmäiseen aaltoon 1.1.1999 alkaen, koska ei ollut mukana ERM:issä.

Tässä on lukemista
http://jormajaakkola.fi/Suomen%20ja%20Ruotsin%20EM...

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Oma valuutta, oma raha on työkalu. Kun sitä ei ole ei kyetä tekemään tiettyjä asioita.

Kun sellainen on, niin silloin ratkaisee se miten sitä käytettään. Tällä työkalulla voidaan rakentaa kestävä ja hyvin toimiva yhteiskunta TAI sillä voidaan rikkoa ja tuhota kaikki.

Varmaa on, että jos tätä työkalua ei hankita työkalupakkiin hajoaa kaikki alta.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Miten joku voi postata tänne tilastoja vuodelta 1988-2004. Eihän näillä ole mitään tekemistä 2010 luvun asiollla. Ilman tilastojaki tiedetään, että Ruotsin talous ja vienti on ollut aikauden alusta lähtien suurempi kuin Suomen.

Väitellä ei tarvitse, mutta Ruotsin kruunun arvo oli alimmillaan vuonna 2009, josta se on kohonnut yli 20% ja teollisuus valittaa siellä kruunun kurssista. Ruotsi ei ole devalvoinut valuuttaansa, vaan sen arvo on sidoksissa muihin valuuttoihin myös Euroon.

Ruotsin vienti laski kuukausina 1-10 2013 7 % ja Suomen samana aikana 2%. Myöskin Ruotsin työttömyys on kohonnut selvästisiitä huolimatta, että Ruotsin teollisuus on monialaisempaa kuin meillä. Euroopan lama koskettaa myös Ruotsia, koska viennistä yli puolet menee EU:n alueelle. Ruotsin työttömyysaste on nyt (6/2014) 8,2 %. Samaan aikaan työttömyysaste Suomessa on 8,6 % ja euroalueella 11,7 %.

Entä markka-ajan haikailu ja devalvaatiohyödyt. Kannattaa huomioida, että vientihintojen alentaminen vaikuttaa vastaavasti tuontihintojen nousuun. Tämä kohdistuu erityisesti kuluttajiin ja devalvointi on tulonsiirto kuluttajilta vientiyrityksille.

Ulkomaiset velkamme kohoaisivat samoin devalvaation verran. Myös uuden velanoton korko olisi samassa suhteessa.

Ei lamasta selvitä hokkuspokkus tempuilla, kuten ei markka-aikanakaan. Euroa on yritysten piirissä pidetty hyvänä sen vakauden ansiosta, jolloin suunnitelmia voi tehdä pitkäjänteisesti.

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

"Ei lamasta selvitä hokkuspokkus tempuilla, kuten ei markka-aikanakaan. Euroa on yritysten piirissä pidetty hyvänä sen vakauden ansiosta, jolloin suunnitelmia voi tehdä pitkäjänteisesti."

Euro on vakaaksi valehdeltu. Euron suhde dollariin on vaihdellut 0,8 - 1,6 välillä vuosina 2001 - 2008, tuossa siis ääripäät. Euro ei ole vakaa valuutta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Euro on vakaaksi valehdeltu."

Mielikuvilla euroa myydään, samoin pelottelu markan ankealla tulevaisuudella perustuu mielikuviin.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Toki historialla on merkitystä, en ymmärrä, miksi vanha data olisi epärelevanttia.

Ruotsin kruunun 2009 heikkenemispiikin jälkeen maan talouden suhteellisesti paremmat näkymät ja Ruotsin keskuspankin kiristämä rahapolitiikka vahvistivat kruunua. Sittemmin Ruotsi ajautui hetkellisesti jopa deflaatioon tiukan rahapolitiikkansa seurauksena.

Oletko kurkannut työikäisten työllisyysasteita Ruotsissa ja Suomessa, sekä muistanut poistaa datasta Ruotsin vaikeasti työllistyvät maahanmuuttajat ennen vertailua?

Yli puolet mahdollisista devalvaatiohyödyistä muodostuu yleisen käsityksen mukaan kotimarkkinoiden kilpailukyvyn paranemisesta. On totta, että tuontitavaroiden ostovoima laskee. Mutta niin se laskee työttömänäkin, tai jos palkkoja lasketaan. Kyse on siitä, mikä on sopeutuskeinona pienimmän riesan tie. Devalvaation ylivoimaisuudesta ei ole minkäännäköistä epäselvyyttä asiantuntijoiden keskuudesta.

Yritysten näkökulma asiaan on hankala asia. Tietenkin euro helpottaa niiden elämään. Mutta kuitenkin Elinkeinoelämän keskusliitto valittaa yritysrahoituksen korkeaa hintaa, ei investoi ja irtisanoo, siirtäen toimintojaan ulkomaille. Etkö näe ristiriitaa puheiden ja tekojen välillä? Se, että yritykset tykkäävät eurosta, mutta ei Suomesta, on kestämätön tila. Yrityksien pitkäjänteinen suunnitelma on ollut, että Suomen osalta ei haluta olla tekemisissä!

Velkamääristä ja korkotasoista sinulle vastasinkin jo aiemmin. Jostain syystä en ole yllättynyt, että toistat silti samaa levyä. Tyly ennakkoasenteeni taisi siis olla oikea?

Ihan klassista troolikamaa taas.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Olen eri mieltä Saarikon johtopäätösten kanssa. Suomen ei ole mitään syytä ryhtyä valuuttaliittoon Ruotsin kanssa. Ainoa argumentti siihen, miksi se tehtäisiin, olisi oman valuutan takaisinoton luoma epävarmuus ja uskottavuuden puute.

Toisekseen, Ruotsi ei suostuisi. Ne ovat katsoneet euroalueen pelleilyä vierestä, eikä heillä ole mitään mielenkiintoa lähteä kokeilemaan samaa pelleilyä pienemmässä mittakaavassa.

Jos meillä on ollut maan tilanteen suhteen joustamaton valuutta käytössä, sen vaihtaminen toiseen olisi vanhan virheen jatkamista.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Juhani, olen perustellut yhteistä valuuttaa Ruotsin kanssa optimaalisella valuutta-alueella ja taloudellisilla aspekteilla.

Poliittisella puolella uskoisin kyllä, että Ruotsissa olisi valmiutta valuuttayhteistyöhön kuten oli Nordekin aikoihin.

Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö on lisääntynyt ja laajentunut viimeaikoina esimerkiksi puolustuksen alueella. Niinpä valuuttayhteistyökin olisi diplomaattisempi tapa erota eurosta kuin oman valuuttaan siirtyminen.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Tiedän. Suomi ja Ruotsi ei kuitenkaan ole optimaalinen valuutta-alue, joten taloudellisista aspekteista ei ole oikein perusteluiksi.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko Vastaus kommenttiin #21

Euroon liittymistä selvitettäessä esimerkiksi Jonungin ja Sjöholmin tutkimuksissa Suomen ja Ruotsin optimaalisuus valuutta-alueena sai miltei täydet pisteet lukuunottamatta finassipolitiikkaa, joka nyt Suomessa ei ole niin onnistunutta ollutkaan.
Tiivistelmää löytyy täältä: http://tinyurl.com/oe72ql2

Niin ja kyllähän Kianderin artikkeli ym. kertoo sekin paljon.

Toimituksen poiminnat